Valtio on julkisesti kertonut, ettei sillä ole tarpeeksi varoja koko tiestön kunnossapitämiseen. Ja senkin osan kunnossapitäminen, mille varat riittävät, tiestön kunnossapidon aikataulut eivät aina ole kovin pitäviä. Siinä samalla kun saa lukea mediassa kerrottavia mahdollisia uutisia eri alueiden tietulleille ja entisestään nouseville polttoaineveroille, tuntuu siltä, että Suomessa ei haluta enää kehittää tiekuljetuksia.
Noin 90 % tavaraliikenteestä kulkee erilaisten autojen kuljettamana maanteitse. 2019 Suomessa luvanvaraiseen liikenteeseen rekisteröityjä kuorma-autoja oli 34 700 ja paketti-autoja 7 100 kappaletta. Kuljetusyritykset työllistävät kuljetustehtävissä noin 50 000 kuljettajaa ja työllistäviä yrityksiä on noin 10 000.
Jos lähtisit nyt lyömään vetoa suomalaisten liikennöitsijöiden tulevaisuudesta, niin siihen liittyvät vetovihjeet eivät löydy samasta paikasta kuin urheilulajien vihjeet, vaan pikemminkin eduskunnan jonkin työryhmän tai valiokunnan kokouksissa.
Suomessa kuljetusalan yritykset ovat tyypillisesti perheyrityksiä. Yrityskoko on kasvussa, mutta edelleen lähes puolet kuljetusyrityksistämme (47 %) liikennöi yhdellä autolla.
Suomen tieverkko
Väylävirasto kertoo, että Suomessa on teitä valtion ylläpitämiä maanteitä noin 78 000 kilometriä. Näistä kilometreistä huolehtii alueelliset ELY-keskukset ja näiden tilaamat toimittajat. Näiden 78 000 kilometrin lisäksi Suomessa on noin 370 000 kilometriä muita teitä, mistä yksityisteitä on peräti 350 000 kilometriä ja kuntien reilut 25 000 kilometriä. Ongelmaksi on nousemassa valtion talouden tilanne ja budjetti, jos 2010-luvulla tieverkon ylläpito vei keskimäärin 820 miljoonia euroa. Siitä huolimatta Suomessa ollaan jo tutkittu tieverkon sähköistämistä tulevaisuuden kulkemismuotoja ajatellen, koska tavoitteiden mukaan vuoteen 2045 mennessä Suomen liikenteen tulisi olla täysin päästötöntä!
Tiestön sähköistäminen vaatii paljon mm. olemassa olevan sähkön jakeluverkon vahvistamista ja laajentamista – sähköverkon kustannukset koko hankkeessa lienevät vähintään 40 % luokkaa.
Nykytiedon perusteella sähköverkko tulisi auttamaan nimenomaan julkisen liikenteen ja tavarankuljetuksen tarpeisiin. Kustannusarvioita on laskettu mm. vuonna 2018 ja mikäli teitä rakennetaan kontaktirakenteena tien sisälle, ovat kulut miljoonan luokkaa per kaista kilometri ja ladatun sähkön kulut luokkaa 10 senttiä per ajettu kilometri….
Uudet rekat
Tiedetään että monet autotehtaat rakentelevat uuden sukupolven kuljetuskalustoa. Tulevaisuuden rahtarit ovat robottirekkoja, jotka vievät tavaraa paikasta a paikkaan b ilman lepotaukoja tai tankkauksia. Mutta siinä vaiheessa, kun itseajavat rekat alkavat ilmestyä liikenteeseen, miten käy tavallisten autoilijoiden? Missä vaiheessa tavallisille perheille on tulossa itseohjautuvat autot, ja kuka kustantaa muutokset? Mediassa ja suunnitelmissa on piirrelty moottoriteiden ja tärkeiden kuljetusreittien oheen uutta ”tietä”, joka toimisi robottirekkojen kaistana, vähän kuin juna menisi raiteilla.
Ylläolevalla videolla kerrotaan UPS:n testeistä vuonna 2019 Texasissa
Samalla kun heitellään ilmoille ajatuksia itseliikkuvista rekoista, kannattaa myös miettiä, ovatko nykyiset Suomen kaupunkien haluamat rautatiet enää tätä päivää ja tulevaisuutta? Pitäisikö sittenkin tässä vaiheessa katsoa jo askel eteenpäin ja panostaa post-juna aikakauteen, sillä uusissa ratahankkeissa menee kuitenkin vielä vuosikymmeniä ratojen realisoitumiseen. Miksi siis ei jo katsottaisi mahdollisuuksia suoraan siirtyä tulevaisuuden tekniikkaan? Rata vaatii tilaa, joka saadaan varattua nykyisten ratalinjausten ja suunnitelmien kautta, mutta pitäisikö varsinaisen toimituksen suhteen unohtaa junat ja katsoa mitä oikeasti on tarjolla.
Kuskien uudet vaatimukset
Jos rekat muuttuvat ja työolosuhteet muuttuvat, miten muuttuu rekkakuskin elämä? Omat ajatukset rekkakuskeista tulee omasta isästä, joka ajoi koko elämänsä erilaisia isompia vehkeitä ympäri Suomea ja Venäjää. Rekkakuskit ja tiskijukat sekä vanhan ajan kauppamatkustajat ovat omanlaisiaan kiertäjiä, joita tulevaisuus ei enää tunnista samalla tavalla.
Työt ja tehtävät muuttuvat, tuleeko tulevaisuuden rekkakuskista kliinisessä toimistossa istuva ohjaimella autoja ohjaava toimistotyöntekijä, joka ei koskaan tule itse koskemaan rattiin tai vielä vähemmän avaamaan konepeltiä?
